perjantai 11. lokakuuta 2013

Aave nimeltä Marie

Tyhjä sairaalan käytävä hehkui vihertävää kajoaan, steriiliyden tuoksun muistuttaessa laitoksesta olemisesta silloinkin, kun sulki silmät. Hän kuljetti hatarasti liikkuen kanyylitelineensä käytävään ja sai tehdä työtä kynnyksen kohdalla. Hoitajien ääniä kuului etäisesti välillä osaston päädyssä olevan hoitajien huoneen tienoilta sekoittuen johonkin televisio-ohjelman ääneen.

Samassa yksi energiakeskittymä jähmetti Hänet paikalleen. Se tuijotti, feminiinisenä voimana. Jotakin vihreää. Vihreä sairaalapuku. Mutta se oli väärää kokoa, sillä vihreä oli suurempi koko ja naisen olemus oli riutunut. Sellainen, että naisen olisi täytynyt pitää vaaleanpunaista tai keltaista pukua. Marie tai Maria, se esitteli. Kai. Hän kuiskasi jotakin vastaukseksi ja kysyi, voisiko auttaa. Samassa hoitajahuoneen ovi avautui ja hän joutui kääntymään. Energiavana seurasi Häntä aina huoneen ovelle, mutta katosi sitten. Se ei ilmestynyt enää uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti