tiistai 26. elokuuta 2014

Ebola

Hän käveli ostoskeskuksen läpi mietteissään ja silmäili niin valkeahipiäisiä kuin etnisiä vähemmistöjäkin. Pyörätuolissa istuva vanha, lihava nainen yski räkäistä ja rohisevaa yskäänsä kuvottavan karkeasti pärskyen. Teinitytöt kikattelivat supermarketin edessä, mutta muutoin ihmiset vaikuttivat väsyneiltä. Teoriassa se ostari oli riskiryhmää kansallisen rikkautensa vuoksi.

Ebola. Alkaa kuin flunssa. Kuumetta. Huonovointisuutta. Lopussa sisäistä ja ulkoista verenvuotoa. Niitä veripahkuroita. Vastenmielistä kouristelua, jolloin ympäriinsä lentävät eritteet tartuttavat erittäin helposti. Mielikuvissa lepramaiset näkymät sekoittuivat mässäilevään verimöykkyyn ja kellertäviin verisuoniin ja viininpunaisiin rakkuloihin. "Tauti voisi tulla Suomeen riskialueilta matkaavien mukana tai esimerkiksi perheensä luona vierailleiden maahamuuttajien kautta. Huono käsihygienia edesauttaa leviämistä." Niin. Se ostari sekä lähimetro eivät olleet mitään puhtauden perikuvia. Ensimmäistä kertaa vuosiin pieni hysteria värisytti normaalisti stabiilia sydäntä. Kaikkialla saattoi melkein nähdä mustaa hehkuvia bakteerijäänteitä tästä taudista, jonka kuolleisuusprosentti oli valitettavan korkea ja oireet oksettavan hirvittävät. Ebola. Se on varmaan kohta kaikilla. Hyi. Ebola.

"Ebola", sanoi yksi teinitytöistä yhtäkkiä.
"Täh?" kaverinsa kysyivät.
"Kaikilla täällä on kohta ebola."
"..."
"...."
"Mitä vittuu sä oikee selität?"
"Emmä tiä, en mitään..."
"Ei täällä oo mitää vitun ebolaa haha, mitä sä sekoilet!"

"Unoha... Tuu nyt jo, mennään sinne kauppaan."

Hän nielaisi. Tämä oli uutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti