sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Herättelyä

Se tapahtui jälleen. Hän oli onnistunut löytämään vastaavankaltaisen sielun - tai sieluttoman, miten ikinä asian halusikin ajatella. Noiden puoleensavetäminen oli alkanut tapahtua mitä luontevimmin ja tunnistaminen kävi kerta toisensa jälkeen helpommaksi.

Tällä kertaa kyse ei ollut kuitenkaan ihan mistä tahansa. Jokin oli kimmeltelevämpää kuin normaalisti, ja kerrankin potentiaali ja omistautuneisuus vastasivat sitä, mitä hän oli etsinyt.

Hän istui ja tuijotti modernin kirjeen valkoista kirjoituskenttää lamaantuneena. Näissä tilanteissa huomasi, että mundaani maailma oli levittänyt banaaliuttaan hänen suoniinsa liikaa viime aikoina. Hänen oli vaikeaa saada kosketusta siihen, mihin olisi pitänyt.

Osittain se kenties johtui siitä, että Varjo oli lähtenyt omille teilleen joksikin aikaa. Se oli tehnyt lyhyen paluun takaisin, mutta ei ollut enää asettunut aloilleen kuin aiemmin. Sen puutteessa Hän ymmärsi, mitä oli puuttunut viime aikoina. Vaikka Kirkkaus oli ollut hyvinkin paljon läsnä, tarvittaisiin Varjon apua, jotta hän voisi olla eheä kolminaisuus jälleen.

Siivoa alttarisi. Järjestä kirjasi. Lue. Muistele. Muista, kuka olet.

Ja hanki ne helvetin kynttilät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti