Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Olisi aika aloittaa.
Mustelmaiset polvet laskeutuivat lattialle varovasti, satiinisen kankaan pehmentäessä kosketusta aavistuksen. Aloittaminen oli haasteellista, sillä lähellä pauhaava pc-peli tunkeutui ajatusten syövereihin häiriten keskittymistä. ...Täytyisi meditoida tiuhemmin, niin teknomaailman häiriöt eivät enää heikentäisi tekojen laatua.
Edessä avautuva alttari oli pyöreä lasipintainen pöytä, jonka ympärille oli punottu puupalmikko. Sen oli joku muinoin ilmeisesti humalapäissään varastanut jokirannan varrella olevasta kahvilasta ja jaksanut raahata useita kortteleita poispäin. Pöytä oli ilmestynyt kuin tilauksesta, aivan oven eteen. Hän oli katsonut sitä yli viikon, nähnyt sateen jumalan silittelevän sen lasista pintaa, kunnes lopulta ymmärsi, ettei kukaan ollut hakemassa sitä pois. Niinpä hän otti sen.
Nyt pöydän päällä lepäsi vaaleanpunaisessa lasipullossa sarjallinen suitsukkeita, useita tuikkuja, metallinen teline kahdelle pääkynttilälle, spektroliitti ja muutama muu kivi, pujoöljyä ja muita tuoksulähteitä, kupillinen suolaa sekä todella kaunis tikari, jonka koukeroiseen pintaan oli upotettu siniset lasikivet. Kun kädet laskivat juhlavasti pöydälle vielä lasin viiniä, olivat kaikki elementit paikalla. Tai teoriassa olivat - sillä plasma oli pieni epävarmuuskysymys.
Pipetti imi pujoöljyä ja tiputti sitä sitten tikarin ja kivien päälle, voidellen rituaalivälineet. Suitsuke yhdistyi öljyn tuoksuun.
Hän pyysi, että saisi jotakin tärkeää. Perheeseen oli liittymässä uusi olento, pieni minioni, mutta vielä ei ollut varmaa, millainen, mistä ja miten. Pyynnön määrittely oli haastavaa ajatusten katkeilun vuoksi. Hän tukki korvansa sulkeakseen pelin äänet pois, upoten vain oman mielensä kohinaan. Se auttoi heti.
Anna minun kohdata sellainen yksilö, joka sopii juuri minulle. Sellainen persoona, joka pitää minusta ja minä siitä. Antakaa minun löytää juuri se minun omani - ja antakaa sen löytää minut. Kyllä, haluaisin juuri sen yhden tietyn, mutta mikäli kohtaloni ei kuulu sitoutua juuri sen yksilön kanssa, olen valmis nielemään sen. Mitä ikinä tapahtuukin, toteutukoon asia siten, että en joudu katumaan sitä. Toteutukoon se niin, että pienemmät eivät saa vaurioita. Olkoon aistini terävät ja valppaat niin, että estän vaaratilanteet. En tahdo vain itsekkyyttäni ottaa hyvää pois keltään muulta. Olen valmis kohtaamaan haasteet, olen valmis kantamaan vastuun. Teen parhaani. Ennen kaikkea, haluan asioiden kääntyvän parhain päin. ...Minä saan juuri sen yksilön, jonka haluan, jonka ansaitsen, joka parhaiten pukee minua ja minä sitä. Minä en tule katumaan. Minä tulen nauttimaan. Minä tulen olemaan ylpeä. Minä tulen rakastamaan, vaalimaan, auttamaan. Annan sydämeni. Ja vastineeksi haluan katkeamattoman kiintymyksen siteen sellaisen olennon kanssa, johon minun kohtaloni kietoutuu.
Sanojen myötä kuvat piirtyivät mieleen. Pelot heijastuivat toimitukseen luoden myös kielteisiä mielikuvia, mutta niiden tunnistaminen auttoi siirtämään ne syrjään. Kunnioittaen viinimaljasta siirtyi pisara suola-astiaan, palaneille tuikuille sekä suitsukkeen kärkeen. Olo oli yhä hieman jännittynyt, mutta toisaalta raukea. Hetki itselle olisi aina askel kehitykseen.
Hän päätti kirjoittaa asiasta viimein. Keille, mille, miten, se jäi nähtäväksi vielä. Kuka tietää, ehkä siitä kaikesta syntyisi jotakin, mikä voisi luoda hyppysellisen mystiikkaa jokaisen lukijan elämään. Pieni eklektinen sekoitus esi-isien sielua, luonnon kosketusta, kaaosmagiaa, absurdia huumoria ja tietäjien sisintä. Olisihan siinä riskinsä... Mutta jos ei milloinkaan ota riskejä, ei koskaan saavuta mitään.
Valot sammuivat. Tämä oli vasta alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti