perjantai 5. heinäkuuta 2013

Suojassa tuntemattomalta

Unipäiväkirjat ovat tärkeä asia ihmiselle, joka haluaa selvittää ajatuksiaan ja analysoida tuntemuksiaan. Unissa piirtyvät nekin asiat, joita ihminen ei ymmärtäisi normaalisti pelkäävänsä. Usvaverho olisi kullekin myös aina petollinen, sillä vaikka uniaan pystyisi jonkin verran kontrolloimaan, ujuttaa alitajunta tärkeiden asioiden joukkoon aina myös höttöä. Sen kaiken satunnaisen joukosta on yksilön kyettävä löytämään se, mikä merkitsee.

Tämän ajatuksen myötä Hän tarttui elektroniseen sulkakynäänsä ja laski pikseleinä piirtyvän musteen nestekidepaperille.

Yö tai kaksi sitten näin unen. Jos olisin ollut järkevä, olisin kirjoittanut sen ylös heti. Toisaalta, nyt on helpompi karsia. Uni alkaa, kun ajan autolla ja eräs pieni suloinen ystävättäreni on kyydissäni. Citykokoinen ranskalainen liukuu museolta mäkeä alas ja jostain syystä menetän kontrollin. Minun on hypättävä pois ja annettava auton iskeytyä edellä ajavan bussin perään, jotta vauhti pysähtyy. Sen jälkeen saan vedettyä auton takaisin kaistalle pelkin käsivoimin. Ohjaan auton sujuvasti parkkiruutuun. 

Kävelykadulla tapahtuu omituista. Siellä on suuri lyhtypylväs, joka välkehtii sähköpurkauksin. Se tarkoittaa jotakin, mutta kukaan ei tiedä mitä. Kaupunkilaisia on kerääntynyt ympärille. Se kaikki liittyy jotenkin tulevaan juhlapyhään. Pyhä tuntuu uudeltavuodelta, mutta joku unessa sanoo, että "niin tämähän ei ole Uusivuosi". Lunta ei ole paljoa, mutta kylmä on. Ihmisiä kerääntyy makuupusseihin kävelykadun varrelle odottamaan jotakin suurta. Hiutaleita sataa, enkä ole varma, onko kyseessä lumi vai tuhka. Tuntemattomat kietoutuvat toisiaan vasten ja tuijottelevat taivaalle. He eivät pelkää niin paljoa kuin pitäisi.

Etsin suojapaikkaa itselleni pitkään, mutta en saa sanottua kellekään mitään. En kai edes halua. Yllättäen hienosti puettu nainen saapuu luokseni ja ohjastaa minut aivan Stockmannin korttelin lähelle. Kulmassa on tila, jonka minä omistan. Se on kookas yksiö, varmaankin 40 neliötä, ja se on rakennettu aviaarioksi, eli suureksi lintujen lentohäkiksi. En ole tiennyt, että omistan sen, ja ilahdun suunnattomasti. Pistän sanan kiertämään, ja yksi toisensa jälkeen ystäväni saapuvat paikalle.

Se sudensilmäinen, se pieni ja soma, se papittaren kanssa seurustellut... Sekä monia muita, joista välitän. Jääkaappi tarjoaa paikan muonalle ja juomille. Kun maailmanloppu sataa ulkona tuhkaa, me juhlimme turvallisessa lintuhäkissäni. Vankeina, mutta vapaina, humalassa, toistemme läheisyyden elossa pitäminä.

Auto.
Lyhtypylväs.
Lintuteema. Turvallinen häkki.
Tuhka ja lumi.
Alamäki.
Kontrollin puutteen pelko.
Maailmanloppu.
Ystävät.
Juhliminen epätoivossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti