Talosi on sielusi

"Elämä on unta", hän kirjoitti ja jäi miettimään. Katseen siirtäminen edes hetkeksi pois kirjoituksesta sai aikaan sen, että myöhemmin nopea vilkaisu näytti vain tekstin "Elämä on." Hän ei ollut varma, mistä lähteä liikkeelle, eikä hänen olisi sillä hetkellä edes pitänyt miettiä tällaisia asioita. Eräs alamainen yski juuri, ja Jumalattaren oli keskeytettävä varmistaakseen, ettei kukaan kuolisi.

Kun kohtaus loppui, hän veti henkeä ja katsoi kulman takaa varoen, mitä tapahtui. Neo-Shamaani kirjoitti jollekulle. Lakkaisiko häntä koskaan kiinnostamasta, kelle? Se ei ollut kuitenkaan hänen asiansa. Pääasia niiden seinien sisällä oli, että kuvitteelliset maailmat tulisivat rakennettua.

"Olen nähnyt lukuisia unia", hän aloitti. "Näin unen, jossa Neo-Shamaanin entinen paasasi kasvissyönnistä. Vertailimme listoja hyödyistä ja haitoista. Unessa tämä entinen oli kuitenkin toisessa muodossa, vanhassa koulututtavassani PehmeäNaivismissa. Ymmärsin nyt, mikä entisessä on niin ärsyttävää, ollut jo ennen kuin hänestä tuli entinen. Hän muistuttaa niin paljon PehmeääNaivismia ja jokainen isompi tunteenpurkaus on lähinnä koominen.

Viime yönä näin unta, johon liittyi suolten repiminen. En ole varma konseptista. Minusta niitä revittiin naispuoliselta. Tein tyypillisen virheen ja jätin kirjoittamatta teemaa ylös. Olin niin varma, että muistan sen. Ja toisen unen. Mutta en muista.

Olen ollut levoton. Puhun paljon unissani. Hyräilen, naurankin. Uneni on sikeä kestäessään, mutta herätessäni minun on juostava laittamaan nesteet balanssiin. Hirvittävä jano, alituiseen.

Pisin uni oli seuraava. Maallisuuteni hahmotteli sen seuraavasti:

Minun piti jostain syystä muuttaa Tulisielun kanssa yhteen. Jotta saisimme takuuvuokran maksettua, tein uhanalaisista sulista koruja kadulla ja myin niitä Afrikkaan salaa. Asunto oli suuri kolmio, vanha kunnon rokokoohenkinen paikka, jonne meidän piti tehdä kaksi lintuhuonetta ja nukkua olohuoneessa.

Yhtäkkiä Askartelija, Mauste ja Pirteys tulivat paikalle kamoineen ja kävi ilmi, että hekin muuttavat sinne. Mietin, että selviämme yhdellä huoneella, jos tekee pienille kimeereille aviaarion. Pirteys sanoi, että puhelimen kello näyttää väärää aikaa ja korjasin ystävällisesti, että puhelin on sen kädessä väärin päin. Yhdessä makuuhuoneessa oli jättikokoinen peilipöytäsysteemi ja ehdotin, että otan sen huoneen käyttöön, koska se auttaisi meikkityössäni. Samalla ovesta tuli Inkivääri-Menninkäinen joka totesi vain, että ei noi asukkaat sitä tänne jätä joten voin unohtaa huoneen. Muut laittoivat sänkynsä makuuhuoneeseen ja menin sitten oleskeluhuoneeseen, jossa oli sängyt minulle ja Tulisielulle.

 
Sanoin olevani vähän huolissani siitä, että kämppä tuli nyt kyllä vähän täyteen. Tulisielu sanoi samaa ja mutisi, että sen ei pitäisi ehkä lupailla aina kaikille kaikkea. "Kelle muulle sä sitten olet luvannut, että saavat tulla asumaan?" Tulisielu nieleskeli, muutti aihetta ja sanoi, että sitä vituttaa kyllä niin paljon banaanikärpäset. Pimeä Neo-Shamaani - kumppanini - tuli paikalle. Muut tulivat moikkaamaan ja jossakin välissä kommuuniasukkaisiin oli liittynyt myös Siipirikko. Inkivääri-Menninkäinen sanoi, että olisiko heidän hyvä saada kumppaninsa kanssa sittenkin vielä toinen makuuhuoneista, jotta saavat rauhan öisin. Tajusin, että tarvitsen saman rauhan Neo-Shamaanini kanssa. Joku sanoi  "Sori mutta noi makuuhuoneet on nyt kyllä täynnä." Kysyin, minne ihmeeseen me sitten pistämme linnut, jolloin paikalle pelmahti jostain eräs epämiellyttäväksi kokemani henkilö Outopulla miehensä IsoAsennevamman ja lastensa kanssa. Tulisielu mumisi luimistellen "Ehkä mä vaan vuokraan yksiön viereisestä talosta." ja lähti sanoen vielä, että asuntoomme kuului sellainen joku pirttirakennus, josta voisimme Neo-Shamaanin kanssa katsoa huoneen. Samalla ehdotti, että pistetään linnut kattohuoneisiin. Menin innoissani katsomaan kattohuoneita, ja yhtäkkiä Pikkuveli ja sen joku pyylevä kaveri olivat mukana. No, tämä "kattohuoneisto" oli vain pieni taso portaiden päässä. Tasolla oli iso suodatinpussi, joka oli ommeltu kiinni. Siellä rapisi, ja löysin kaikki sulkakorut sekä kaksi rakasta kimeraani sullottuna sinne. Pyylevä kaveri naureskeli räkäisesti ja röhki välissä etovasti ja kävi ilmi, että se oli tunkenut ne sinne. Pikkuveli pahoitteli häpeillen ystävänsä puolesta, mutta mä potkaisin 300-tyylisesti possukaverin rintakehästä alas niitä portaita. Tiesin, että se kuoli lyödessään pään lattiaan, mutta kävelin vain ohi ja totesin, että mulle ja mun linnuilleni ei yksikään itsestään epävarma tirriäinen vittuile ilman seurauksia. Pikkuveli nyökkäsi nöyrästi ja sanoi "Tiedän."

Menin sinne huoneeseen, joka oli tarjottu minulle ja Pimeällä Neo-Shamaanille. Outopulla oli siellä järjestellyt sellaisia retkisänkyjä militaristisiin riveihin ja sanoi, miten mukavaa on, kun "perhe kasvaa" minun ja Pimeän Neo-Shamaanin myötä. Neo-Shamaani näytti siltä, että vetää itsensä kohta hirteen tilanteesta ja itsestä tuntui, että haluaisin vaan paeta jonnekin hengittämään. Sanoin suoraan "Mites teidän lapset suhtautuvat siihen, jos mä haluan yöllä panna?" Outopulla meni hiukan vaikeaksi ja IsoAsennevamma totesi "No sitten me katselemme." Paiskasin jonkun astian seinään ja poistuin. Onneksi löysin lopulta jännän salakätkön, josta pääsi kiehtovaan kerrokseen, jossa oli jonkinlainen vanha teatteripuvustamo! Sinne vein kamani ja tunsin olevani turvassa. Siellä oli Kanelialakulo, Keijupöly ja Kurjenmiekka mutta he eivät olleet varsinaisia ihmisiä, vaan kummituksia. Se oli silti ihan luonnollista. Ihastelimme peruukkeja ja pukuja heidän kanssaan ja nautin siitä hiljaisuudesta, joka paikalla vallitsi. Sitten kuitenkin istuimme kaikki me kommuunilaiset alas. Mauste sanoi Neo-Shamaanille ja Tulisielulle, että nyt pojat voisi sitten sanoa, jos jokin harmittaa. Kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään, joten ärähdin, että tänne tuli ihan liikaa porukkaa, joista ei oltu sanottu mitään ja ettei kukaan muu kuin minä ja Tulisielu olla maksettu koko lystistä yhtään mitään. Pirteys totesi, että en minäkään ole mikään kivoin tyyppi, kun vittuilen. Hämäännyin, ja Pirteys sanoi "No vittuilit kun sanoit siitä kellosta!" "...Eeeen? <:/ Mä yritin vaan auttaa." "Vittuilit. Mä tiedän kyllä että vittuilit, koska kaikki on aina vaan kiinni susta. Kaikkien on aina pakko pyöriä sun ympärilläsi ja mua vituttaa, ettet sä jätä huomiota mulle." Yhtäkkiä Pirteys ei ollutkaan Pirteys, vaan yksi toinen tyyppi - Ristiriitojen Mustasukkainen Katkeruus - ja tajusin, että se oli alunperinkin vain naamioitunut Pirteydeksi. Katsoin Tulisielua ja Neo-Shamaania viileästi, kun muut paikallaolijat alkoivat osoittaa minua sormella ja syyttää, että olen etäinen kusipää ja ilonpilaaja ja katso nyt kun ei Tulisielu tai Pimeä Neo-Shamaanikaan valita (ja pojat punastelivat ihan hiljaa, alkaen tehdä kahdestaan sijaistoimintona käpylehmiä keittiön lattialle puhuen sellaisella pikkuvauvan äänellä). Minulla kippasi yli ja aloin vaan hymyillä, koska tiesin olevani oikeasti Marvelin Kyy ja kohta tappaisin vaan kaikki."

Yleisessä unitulkinnassa talo merkitsee sisintä. Omaa itseä.

- Talo
- Huoneet
- Ihmistungos
- Lintuharrastajat
- Yksityisyyden rikkominen
- Sisäisen paikan löytäminen, turva
- Teatteri, naamiot, roolivaatteet, peruukit


Hänen oli helppoa tunnistaa, että esimerkiksi turvapaikka ja oma tila sekä linnut olivat olleet toistuva elementti viimekertaisiin unipäiväkirjoihin verratessa. Talouni kuitenkin viestitti selkeästi sisimmän huutavaa pulaa omasta rauhasta, yksinäisyydestä ja toisaalta haaveista, jotka eivät koskaan toteutuisi.

Merkillepistettävää oli myös se, että unet olivat alkaneet sen jälkeen, kun Neo-Shamaani oli


Jumalatartrio oli väsynyt. Rutiini kaipasi rikkomusta, eikä Olympos tuntunut tarpeeksi suurelta. Syksy tulisi pian. Se oli toisaalta mitä parhainta aikaa rituaaleille. Sitä odotellessa.